Jelmer Nero
Jelmer Nero, "Jelmeri"
Holsteinerori
168cm, mustanruunikko
Syntynyt 21.07.2011
8v. 21.01.2012
Omistaja Sanchez, VRL-10533
Maahantuoja lumienkuli
Rekisterinumero VH12-044-0105
Esteratsastus, 150cm
25.01.2014 ERJ II palkittu (99p.)
Sukutaulu
| Isä Absolutely Apollo evm hols, 170cm, trn |
Isän isä Wessel Tux evm hols, 170cm, trn |
| Isän emä Zodiac's Dara evm hols, 168cm, rn |
|
| Emä Supreme Bliss evm hols, 167cm, mrn |
Emän isä Black Van evm xx, 166cm, m |
| Emän emä Melle Marda evm hols, 169cm, trn |
Jelmerin isä Absolutely Apollo oli tummanruunikko, 170cm korkea holstein ori, jonka painotuslajina oli esteratsastus. Vaikka menestys esteratsastuksen saralla oli kohtuullisen vaihtelevaa, kertyi tälle orille kumminkin todella suuri lista sijoituksia sekä sen kotimaasta, että ulkomailta. Absolutely Apollo ei ikinä osallistunut yhteenkään niin sanotusti arvostetumpaan kisaan, mutta sijoituksien ja voittojen todella suuri määrä korvaa tuonkin osallistumattomuuden. Ori nähtiin myös esteratsastusjaoksen laatuarvostelussa, jossa se sai kotiin viemisekseen toisen palkinnon, sekä kantakirjauksessa, jossa se palkittiin ensimmäisellä palkinnolla pääsääntöisesti erittäin komean ja rodunomaisen ulkonäkönsä ansiosta. Absolutely Apollo kerkesi saamaan elämänsä aikana viisitoista kappaletta jälkeläisiä, jotka kaikki asuvat tätä nykyä eri puolilla Eurooppaa. Vihreämmille laitumille ori laukkasi 27-vuotiaana luonnollisesti vanhuuteen kuollessaan.
Isänisä Wessel Tux oli 170cm korkea, tummanruunikko holstein ori, joka kisasi sekä omistajansa, että erikseen palkatun kisaajan kanssa hyvin menestyksekkään uran nimilleen esteratsastuksessa. Vaikka Wessel Tux kisasikin ainoastaan kotimaassaan, tunnettiin se silti erittäin hyvin myös ulkomailla kisamenestyksestään, että erittäin komeasta ulkomuodostaan. Noiden ominaisuuksien vuoksi oria kyseltiin todella paljon jalostukseen myös ulkomaille, mutta koska Wessel Tuxin omistaja oli omalla tavallaan erittäin itsekäs ihminen, antoi hän oria jalostuskäyttöön ainoastaan heidän kotimaassaan. Eläkepäivillään ori kävi myös kantakirjaustilaisuudessa hakemassa itselleen toisen palkinnon ja sen myötä siirtyi täysin siitoseläkkeelle. Jälkeläisiä tämä komea estetykki kerkesi saamaan elämänsä aikana huimat kaksikymmentäviisi kappaletta.
Isänemä Zodiac's Dara oli 168cm korkea, ruunikko holstein tamma, jonka painotuslaji oli kouluratsastus, vaikka koko muu tamman suku olikin estepainotteista sakkia. Jollain tapaa Zodiac's Daran omistaja vain sai estepainotteisen suvun varsan toimimaan erinomaisesti koulukentillä jopa vaativilla tasoilla, joten saksalaiset koulukonkarit saivat tästä ratsukosta itselleen erittäin kovan vastuksen. Zodiac's Dara ja sen omistaja sijoittuivatkin melkein kaikissa koulukisoissa, joihin osallistuivat ja voittivat hyvin monissa kisoissa oman luokkansa. Tamman omistaja vei hevosensa muutaman kerran kisaamaan jopa kotimaataan pidemmälle ja sieltä kertyi menestystä ihan yhtä lailla kuin kotimaastakin. Varsoja Zodiac's Daralle teetettiin yhteensä neljä kappaletta, joista viimeisen varsomiseen tamma valitettavasti menehtyi vain 15-vuoden iässä.
Jelmerin emä Supreme Bliss oli 167cm korkea, mustanruunikko holstein tamma, joka kisasi koko pitkän ikänsä erittäin menestyksekkäästi esteratsastuksessa sekä kotimaassaan Saksassa, että ulkomailla. Tamma kisasi parhaimmillaan jopa 150cm luokkia, joten hyppykapasiteettia löytyi todella paljon. Supreme Bliss oli yksi Saksan arvostetuimmista ja seuratuimmista estehevosista elinaikanaan ja sen varsoille oli todella paljon kysyntää, joten tamman omistaja sai täysin vapain käsin valikoida ainoastaan parhaat varsanostajat halukkaista. Tamman parhaimpia saavutuksia esteratsastusuralla oli voitto Saksan arvostetuimmassa estecupissa vain 6-vuotiaana ja Supreme Blissille hävisi todella moni vanhempi ja kokeneempikin esteratsu. Täydelliselle kisaeläkkeelle tamma jäi 21-vuotiaana ja siihen saakka neidin kunto kesti aivan mahtavasti esteiden hyppäämisen ilman minkäänlaisia terveydellisiä ongelmia. Jälkeläisiä Supreme Bliss kerkesi saamaan elämänsä aikana seitsemän kappaletta, jotka kaikki ovat esteratsastukseen painottuneita ja siinä myös kohtuullisen hyvin pärjänneitä.
Emänisä Black Van oli 166cm korkea, musta englantilainen täysiverinen ori, jota tarjottiin jalostukseen ainoastaan holsteininhevosille, jotta niiden kantaan saataisiin hiukan uutta verta. Black Van sopikin vähän kaikenlaisten holsteinien jalostukseen, sillä orilla kisattiin menestyksekäs ura sekä koulu-, että esteratsastuksessa, sekä satunnaisesti herra nähtiin myös kenttäratsastuskisoissa. Tämän orin varsoilla oli siis edellytyksiä vähän kaikenlaisiin lajeihin. Black Vanin oma suku on ihan yhtä sekalaista sakkia, eli suvusta löytyy lähes kaikenlaisia painotuksia, mutta ei ihme kyllä yhtäkään laukkahevosta, vaikka se olisikin tälle rodulle hyvin ominainen painotuslaji. Yhteenkään laatuarvosteluun tai kantakirjaustilaisuuteen oria ei ikinä viety, vaikka tarkoitus alun perin olikin. Black Vanin omistaja ei vain viitsinyt rasittaa muutenkin paljon kisaavaa hevosta yhtään ylimääräistä ja senpä vuoksi kyseiset tilaisuudet jäivät välistä. Jälkeläisiä tämä ori sai elämänsä aikana kolmekymmentä kappaletta, jotka kaikki rekisteröitiin holsteineiksi.
Emänemä Melle Marda oli tummanruunikko, 169cm korkea, esteratsastukseen painottunut holstein tamma, joka oli erittäin arvostetusta estehevossuvusta. Tamman loistava estesuku aiheuttikin Melle Mardan omistajalle tietynlaisia paineita pärjätä kilpailuissa hyvin ja sen vuoksi sijoituksia ei karttunut kovinkaan paljoa, ennen kuin tamman omistaja palkkasi kisaajaksi ulkopuolisen henkilön. Ulkopuolisen kisaajan palkkaamisen jälkeen alkoi sijoituksia kasaantua todella tiuhaan tahtiin ja Melle Marda alkoi saada huomiota myös muilta esteharrastajilta, varsinkin niiltä jotka tiesivät tamman sukupuun. Melle Mardan omistaja kumminkin piti kiinni päätöksestään, ettei antaisi tammaa jalostukseen ennen kuin se olisi jäänyt eläkkeelle ja senkin jälkeen vain muutaman kerran. Niinpä kun tamma jäi eläkkeelle 18-vuotiaana, alkoi varsakyselyitä kerääntyä, mutta silti jälkeläisiä syntyi loppujen lopuksi ainoastaan kolme kappaletta.
© lumienkuli, kiitos!
